Kevät on saapunut ja nyt olisi korkea aika suunnata katse kohti ruohikkoja ja tiheikköjä ja tiirailla tarkemmin mitä siellä näkyy. Jos näkösi on huono tai et muuten vaan jaksa kontata ruohikossa etsimässä vastausta tähän, niin lue juttua eteenpäin niin löydät vastauksen.
Puutiaisen elämänkierto
Puutiainen (Ixodes ricinus) eli kansanomaisesti punkki on hämähäkkieläimiin kuuluva niveljalkainen, jonka elämänkiertoon kuuluu kolme vaihetta; larva, nymfi ja aikuinen. Sykli voi otollisessa ilmastossa tapahtua nopeasti yhden kesän aikana, mutta meillä Suomessa kehitys yleensä seisahtuu talven takia, jonka takia punkki voi elää n. kolme vuotiaaksi asti. Jokaista vaihetta varten puutiainen tarvitsee veriaterian.
Puutiaisella ei ole silmiä, mutta se pystyy aistimaan liikettä ja ääniä. Se havaitsee sopivan uhrin erittämän hiilidioksidin ja ominaishajun punkin etujaloissa olevien hajuaistimien avulla. Puutiainen odottaa uhriaan aluskasvillisuuden kosteudessa sekä puiden ja pensaikon lehtien alapinnoilla, joista se tarttuu tai pudottautuu ohi kulkevaan uhriin.
Puutiainen kiinnittyy imukärsällään uhrin ihoon. Suosituimmat paikat ovat sellaiset, joissa iho on ohuin. Ateriointi kestää useamman päivän; larvat ja nymfit ruokailevat 3-5 vuorokautta ja aikuiset puutiaiset keskimäärin 7-8 vuorokautta. Puutiaisen koko muuttuu ruokailun aikana. Aterioinnin alussa punkki on litteä ja pienikokoinen, mutta se paisuu mitä kauemmin punkki on ollut kiinnittyneenä. Nymfit ovat kooltaan vain 1-2 mm ja ne jäävätkin usein huomaamatta pienen kokonsa ja lyhyen ruokailuaikansa takia.
Esiintyvyys
Puutiaista esiintyy nykyisin pohjoisinta lappia lukuunottamatta koko Suomessa. Punkkien määrä on kasvanut voimakkaasti niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Punkkeja esiintyy erityisesti varjoisissa havumetsissä ja lehtometsissä, mutta niitä löytyy myös rantaheinikoista.
Puutiainen viihtyy parhaiten kosteassa, 5 – 25 asteen lämpötilassa, mutta se kestää myös jonkin verran kuumuutta, kuivuutta ja pakkasta.
Puutiaisten esiintyminen on runsainta touko-kesäkuussa sekä elo-syyskuussa, mutta sopivissa olosuhteissa punkkeja voi havaita pitkälle syksyyn tai alkutalveen asti sekä jo aikaisin keväällä. Punkki talvehtii jäätyneenä ja se pystyy selviämään leudosta talvesta hyvin.
Sairaudet
Aterioidessaan puutiainen erittää osan imemästään nesteestä takaisin. Tällöin on mahdollista, että punkki levittää kantamiaan tauteja isäntäeläimestä toiseen. Puutiaiset voivat levittää tauteja sekä eläimiin että ihmisiin. Suomessa puutiasten välittämiä sairauksia ovat borrelioosi, anaplasmoosi, babesioosi, puutiaisaivokuume, erlichioosi sekä jänisrutto. Koirilla ja kissoilla esiintyy yleisimmin borrelioosia ja anaplasmoosia. Kaikki puutiaiset eivät kuitenkaan kanna sairauksia. Puutiaisten välittämien sairauksien toteaminen ja hoito on yleensä hankalaa, joten helpoin tapa välttyä sairaudelta on ennaltaehkäisy.
ANAPLASMOOSI
Anaplasmoosi on yleisin punkkivälitteinen sairaus koirilla. Sitä esiintyy myös mm. kissoilla ja hevosilla. Anaplasma-bakteeri siirtyy uhriin punkin sylkirauhasista 1-2 vuorokauden kuluttua punkin kiinnittymisestä ja se asettuu verisoluihin. Läheskään aina tartunta ei aiheuta kliinisiä oireita vaan tartunta voi olla myös itsestään rajoittuva.
Oireet ilmenevät noin parin viikon kuluttua sairastumisesta ja ne voivat olla moninaisia kuten; kuume, nivelkipu ja apaattisuus. Myös oksentelu ja ripuli ovat mahdollisia oireita.
Diagnoosi tehdään oireiden perusteella ja varmistetaan verinäytteistä otetun PCR-testin ja verilevitetutkimuksen perusteella. Vasta-ainepitoisuuden kasvu tukee diagnoosia, mutta ei pelkästään yksin riitä diagnoosiin. Hoitona käytetään antibioottia.
BORRELIOOSI
Borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi- bakteeri, joka viihtyy punkin suolistossa erittyäkseen sieltä uuteen isäntäeläimeen punkin purressa. Bakteeria esiintyy siellä missä punkkejakin on. Etelä-Suomessa on havaittu Borreliaa joka kolmannessa punkissa. Bakteeri-tartunnan riski kasvaa mitä kauemmin punkki ehtii olla kiinnittyneenä. Todennäköisyys taudin saamiselle kasvaa huomattavasti punkin ollessa yli vuorokauden kiinnittyneenä. Bakteeri aiheuttaa hitaasti etenevän sairauden, jossa ulospäin havaittavat oireet voivat ilmetä viikkojen tai jopa kuukausien päästä itse punkin puremasta. Ihmisten borrelioosille tyypillistä oiretta, ihon punaista rengasmaista ihottumaa ei muodostu koiran iholle, mutta puremakohta voi olla punoittava noin viikon ajan. Punoitus jää usein karvapeitteen takia huomaamatta.
Varsinaisia sairauden oireita voivat olla väsymys, nivelkipu, jäykkä liikkuminen ja ontuminen, kuumeilu ja ruokahaluttomuus. Ontuminen voi vaihdella nivelestä toiseen ja vointi voi vaihdella niin, että välillä eläin on parempi ja toisinaan huonompi. Sydän ja munuaisoireet ovat mahdollisia.
Kissoille borrelioosi-sairauden kehittyminen on harvinaista, mutta kissan turkissa voi kulkeutua irrallaan punkkeja, jotka voivat tarttua ihmisiin tai muihin talouden eläimiin, joten kissojen punkkisuojaus on tärkeää.
Diagnoosi tehdään sekä oireiden perusteella että vasta-ainetestillä. Vasta-aineiden määrittäminen voi olla toisinaan vaikeaa, koska vasta-ainetasot nousevat hitaasti. Borrelioosiin hoitoon käytetään antibioottia. Hoito on tehokkaampi, mitä aikaisemmassa vaiheessa sairaus havaitaan.
Ennaltaehkäisy
Punkkivälitteisten sairauksien oireet ovat epämääräisiä ja itämisaika voi olla pitkä, jolloin yhteys punkin puremaan voi olla vaikea havaita. Puutiaisvälitteisten sairauksien hoitona käytettävät antibioottikuurit ovat pitkiä ja hoidon onnistumisen kannalta tärkeää olisi havaita sairaus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Puutiaisvälitteisten sairauksien tärkein hoito on ennaltaehkäistä puutiaisten puremat.
Markkinoilla on olemassa erilaisia paikallisvaleluliuoksia, pantoja ja suun kautta annettavia lääkkeitä punkkitartunnan hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Osassa lääkkeissä on karkottava vaikutus ja toiset tappavat kiinnittyneet punkit ensimmäisen vuorokauden aikana. Valmisteista on olemassa jokaiselle kissalle ja koiralle sopiva ratkaisu punkkien torjuntaan. Punkkilääkitys kannattaa ottaa puheeksi jo aikaisin kevät-talvella eläinlääkärikäynnin esim. rokotusten tai terveystarkastuksen yhteydessä.
Lääkkeellisen hoidon lisäksi on huolehdittava päivittäisestä punkkitarkastuksesta. Punkit kiinnittyvät mieluiten sellaisiin kohtiin, joissa iho on ohuin; naamaan, korvien taakse ja kainaloihin, mutta iho kannattaa käydä kauttaaltaan läpi. Kiinnittynyt punkki irrotetaan ihosta punkkipihdeillä, -pinseteillä tai -lassolla. Punkki pyritään poistamaan niin, että suuosakin irtoaa. Hyvä ote otetaan mahdollisimman läheltä ihoa ja punkkia vedetään ylöspäin suuntautuvalla liikkeellä hitaasti ja varovasti. Rasvaa ei pidä käyttää punkin irrotuksessa, sillä tukehtuessaan punkki erittää enemmän sylkeä ja riski taudinaiheuttajien siirtymisestä kasvaa. Irrotetut ja irrallaan olevat punkit hävitetään niin, että uusia munia ei synny eikä punkit pääse kiinnittymään ihmisiin tai eläimiin.